Pohjois-Karjalaisten kirjailijoiden teoksia
Nurmeksen kauppala- Ensimmäiset vuosikymmenet,
Wilma Klippel (Nurmeksen kaupunki/ Museo 2017)
Upea kuva -, ja tietoteos Nurmeksen kauppalan historiasta.
Ilmestyy 19.10.2016
Kuokka ja Kannel, Heikki Turunen (WSOY, 2016)
Kuokka ja kannel, kaksiosaisen evakkoeepoksen ensimmäinen osa, korvaa näihin päiviin hellityn myytin runon ja laulun ja kanteleen kotimaasta totuudella, joka on ankara ja hurja, vaan ei välttämättä sen runottomampi eikä vähemmän kaunis.
Sotien jälkeen Neuvosto-Venäjältä Kanta-Suomeen sijoitetut livvinkieliset siirtokarjalaiset, aikansa maahanmuuttajat, kestivät paikoin hyvinkin nurjan vastaanoton ja ryssittelyn, mutta äityivät jörön suomalaisuuden rikastajiksi elämänilonsa ja raatajaluontonsa voimalla.
Suuren evakkoeepoksen ensimmäisessä osassa Suomi on vasta itsenäistynyt. Kannas, Viipuri, puolet Laatokasta ja Raja-Karjala, harmaiden salokylien ja vinoristikirkkojen maa ovat vielä osa sitä. Valtion itäisimmässä kolkassa, puna-armeijan saartamassa, länteen pakenevan ihmisen jalan muotoisessa ”Hyrsylän mutkassa” elävä Malanja, iloluontoisen sepän uskovainen vaimo, mielistyy äkisti nuoreen rajavartijaan. Siitä alkaa Kristuksen ja ihmisen, hyvän ja pahan taistelu tyypillisessä ortodoksisielussa. Samaan aikaan koko pitäjä aloittaa kirvein ja kuokin taistelun pääsystä kehityksessä muun maan rinnalle.
Heikki Turunen on verenperimältään Karjalaisia itsekin. Kuokka ja kannel on osa Suomen tasavallan syntytarinaa, suuri kertomus Karjalan evakoista.
Huvila, Tuula-Liina Varis (WSOY, 2016)
Rakastetun kertojan romaani kolmen naisen yhteisöstä ja elämästä mahtipontisessa hirsihuvilassa, joka ei säästy maailmaa muuttavilta myrskyiltä. Kun turkulainen Raakel menee vuonna 1929 naimisiin omalaatuisen taiteilijan kanssa ja muuttaa hänen merkilliseen hirsihuvilaansa, koko hänen turvallinen keskiluokkainen opiskelijan elämänsä mullistuu. Syntyy tytär, palkataan piika, ja äkkiä naiskolmikko on keskenään hirsilinnoituksessa, isäntä lähtenyt muille maille rakentamaan ”uutta Eurooppaa”. Miksi mies lähti? Millaiseksi kolmikon elämä muodostuu? Yhteydet ulkomaailmaan ovat vähäiset, mutta Euroopan ja oman maan poliittiset levottomuudet eivät voi olla vaikuttamatta myös pienen eristyneen yhteisön elämään. Elämme maailmassa, emme huoneissa, kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu myös meille.
Isäni sota, rauha ja rakkaat, Lahja Sarkkinen (Hai, 2015)
Tämä poikkeuksellisen intiimi kirja sisältää viestimies Oiva Sarkkisen talvi-ja jatkosodan kirjeet, jatkosodan päiväkirjan,
sotahistorioitsijoilta etsittyä tietoa sekä hänen puolisonsa Helmi Sarkkisen ja muun suvun evakkojutut lapsuusmuistoineen. Nyt jo edesmenneen Oiva Sarkkisen tyttären Lahja Sarkkisen laatima, kirjoittama ja kokoama teos on toisenlainen sotakirja ja rakkaustarina, selviytymistarina sodan aikana. Tämä on kirja kahdesta tavallisesta ja vaatimattomasta pohjoiskarjalaisesta ihmisestä sotien pyörteissä. Kirjassa sota on totta, mutta toinen ja inhimillisempi todellisuus avautuu kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen myötä. Oiva Sarkkinen oli tavallinen vuonna 1915 syntynyt nuori sotilas, joka joutui ensin
linnoitustöihin YH:n aikanaja sitten talvisotaan Laatokan Karjalaan ja jatkosotaan Rukajärven suunnalle. Kenraali Erkki Raappanan miehiä.
Helmi Sarkkinen joutui talvisodan aikana evakkomatkalle Haapavedelleja jatkosodan aikana eli kahden lapsen kanssa lähellä rajaa. Vuonna 1944 raja tuli jopa pelottavan lähelle. Oiva ja Helmi Sarkkisen vanhemmat tekivät parhaansa tukeakseen lapsiaan ja heidän perheitään. Kummit olivat tärkeä voimavara. Suvun yhteys pysyi tiiviinä koko sodan
ajan.
Kirjeet ja päiväkirjat välittävät aitoja tunteita ja ajatuksia.
Kirjeitä on luettu suvun kesken aina. Tärkeintä on ollut rakkaus ja läheisten kaipaus. Vanhempieni lasten edustajana ja lastenlasten suostumuksella haluan välittää laajemminkin viestiä ja kokemusta, että meitä silloin kotona olleita ja tulevia sukupolvia on ajateltu rakkaudella ja toivoen hyvää tulevaisuutta, rakkautta ja hyvää elämää jaJumalan siunausta ja varjelusta.
Perinteisen sotakirjallisuuden sijasta Lahja Sarkkisen teos raottaa sodan todellisuuden ja kotirintamalle kerrotun sensuroidun totuuden eron. Hyvintuulisten ja uskoa luovien kirjeiden vastapainona ovat Oiva Sarkkisen omat päiväkirjamerkinnät, joiden myötä sodan todellisuus näkyy
joskus raakana, joskus jopa leppoisana. Vaara ja tietty pelko ovat kuitenkin koko ajan läsnä. Tavallisen rivimiehen kokemukset Laatokan Karjalan mottitaisteluista, Rukajärven suunnan taisteluista sinne mentäessä ja peräännyttäessä ovat aitoja ja realistisia. Kirjan kantavana voima on kuitenkin usko ja rakkaus. Ihminen on ihminen sodassakin, sen Lahja Sarkkisen kirja todistaa. Isäni sota, rauha ja rakkaat on kirja toivosta. Lahja Sarkkinen: Kirja on kunnianosoitus ja kiitos heille, jotka taistelivat niin sotarintamalla kuin kotirintamalla
antaen meille jälkipolvillekin elämän mahdollisuuden ja tulevaisuuden.
Oiva Sarkkisen päiväkirjasta: 8.8. Kirjoitin eilen kirjeen.
Lentokoneet pörräävät päällä juuri tätä kirjoittaessani. Voi olla
tiedustelukone. Tai vaikka seuraisi muutamia römpiä.
Madjaarien parissa, Veikko Huotarinen (Bod 2016) lis. 1.8.2016
Transsilvanian runot on kirjoitettu aikoina, jolloin tyrannia Romaniassa
kukistui.
Jumalaa tapaamassa, Rauha Kejonen (Sanasato, 2015)
Sinä kuitenkin uskallat ajatella noin.
Uskallan.
Hyvä.Olga ei ole varma, kuuliko hän oikein, kahvila on täynnä meteliä, ihmisiä tulee koko ajan lisää. Tarjoilijat juoksevat hengästyneinä pöytien väleissä ja jaksavat hymyillä.Miksi sinä et sano minulle, ettei näin saa ajatella? Miksi?
Jos näkisi sen hiljaisuuden, Kejonen Rauha (Kirjokansi, 2015)
Jos näkisi sen hiljaisuuden on Rauha Kejosen ensimmäinen runoteos. Aikaisemmin Kejonen on julkaissut novellikokoelman Vene kiertää ympyrää (TAI-teos 1995) ja neljä romaania Kivinen lintu (Tammi 2000), Toisenlainen elämä (Tammi 2004), Täydellinen sovitus (Sanasato 2009) ja Huuto (Sanasato 2012).
Lisäksi Kejonen on kirjoittanut neljä kuunnelmaa, kaksi näytelmää ja kaksi elokuvakäsikirjoitusta, joista Kivinen lintu voitti Yleisradion Sukupolveni unta -draamakilpailun 1998 ja esitettiin TV 1 Kotikatsomossa 1999. Kejosen runoja ovat säveltäneet mm. Eero Ojanen ja Seppo Paroni Paakkunainen. Lahden runomaratonin hän voitti 1991.
Karjalan kuningas, Heikki Turunen (WSOY,2014)
Simpauttaja, 1973 ilmestynyt Heikki Turusen maineikas esikoisromaani, päättyy Oton, moniongelmaisen kansantaiteilijan joutumiseen pakkohoitoon itselleen ja ympäristölleen vaarallisena henkilönä hänen veljensä Impan valheiden takia. Tarinan pohjana ollut elämä ei kuitenkaan siihen lopu. Jo seuraavana yönä Imppa löytää veljensä laatikoista outoja kirjoituksia, eräänlaisen Oton hulluuden historiikin, jonka paljastukset asettavat kylää kuohuttaneet Pirtamon kuoleman ja Taivaisen Juulin hyväksikäytön äkkiä uuteen ja yllättävään valoon.
Karjalan kuninkaassa Turunen kertoo Simpauttajassa aloittamansa tarinan loppuun. Tuloksena on traaginen ja koskettava taiteilija- ja rakkausromaani, mutta myös rehellinen tarina lapsen seksuaalisesta kehityksestä maaseudulla. Ennen kaikkea se avaa uuden, kriittisemmän, joskin aina yhtä ihailevan näkökulman asutustoimintaan kiihkeimpänä jälleenrakennusaikana, suurten ikäluokkien lapsuudessa.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Ikimetsien kruunupäät, Martti Väisänen (Myllylahti, 2014)
Naisen paras ystävä, Tuula-Liina Varis (WSOY, 2014)
Tuula-Liina Variksen romaani Vaimoni (2004) sai Vuoden johtolanka -palkinnon ja sen katsottiin avartavan dekkarin lajityyppiä. Naisen paras ystävä jatkaa laadukkaan psykologisen trillerin perinnettä.
Tapahtumat tiivistyvät elokuisen helteen uuvuttamassa itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, jonne päähenkilö on saapunut etsimään kaikista naisistaan sitä ainoata, joka on rohjennut jättää hänet, ainoata, jota hän todella tarvitsee. Matka ei suju aivan niin kuin pitäisi, tilaisuus tekee varkaan ja tapahtuu rikos, sattumalta ja suunnittelematta, ja sen kohteenakin on henkilö, joka on tekijälle täysin yhdentekevä. Mutta mitä sisäisesti tapahtuu hurmaavalle miehelle, naisen parhaalle ystävälle? Ja kuka hän oikeastaan on? Romaanin toisena näkökulmahenkilönä on yli viisikymppinen naiskomisario, jonka perhekin kytkeytyy tapahtumien kulkuun.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
PERSEET OLALLE ON TAITOLAJI, Mäkelä Matti (WSOY,2014)
Kuvateksti
Lyhyitä humoristisia juttuja YK-hommista, telakalta, laivoilta ja baareista. KIRJASTA SANOTTUA: ”Putkimiehen pitää ymmärtää nesteen syvin olemus.” – Hannu Renlund, LV-asentaja. ”Hyvä ettei päällikkö tiedä ihan kaikkea mitä leirissä tapahtuu.” – Eero Klemetti, esikunta- ja huoltokomppanian päällikkö Kosovossa, evp. ”Totta joka sana.” – Sakke Jokinen, polttoleikkaaja.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Sananhelinän omakustanteiden/paikallisten kirjojen valikoimaa:
Veikko Huotarinen jatkaa uutuusteoksessaan niissä maisemissa ja teemoissa, joita hän käsitteli Karjalan kunnailla -kirjassaan (2012). Tällä kertaa äänenpainot ovat poliittisempia, kantaaottavampia. Karjalaista kulttuuria ja sen elinmahdollisuuksia Huotarinen arvioi armottoman armollisesti, ymmärtäen, mutta ei hyväksyen.
Huotarinen asuu Pielisen-Karjalassa, Nurmeksessa.
Suojärven historian III ja IV -osat:
OMAL MUAL ja VIEARAHAL MUAL
Upeat Suojärven historiaa kuvaavat teokset nyt Sananhelinästä. Kirjojen eri artikkelien kirjoittajat ovat alansa parhaita asiantuntijoita Suomessa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤.
Kuvateksti
Seppä Kuokkasen sukua, tekijät Katariina Kuokkanen ja Hannu Romppainen
Ylä-Karjalan Kuokkaset 1600-luvulta 1900-luvulle.
Höljäkkä, tositarkoituksella
Mujejärvi, kylä taivalten takana
Valtimolaiset sodassa
Isänmaa ja raja
Etsimässä elämää rauhaa ja rajoja 500 vuotta
Tukikohtana Tuupala
Karjalan kunnailla
Mielikin mokoma miesi, Asko Saatsi
Kulumatonta, sana Nurmeksen maisemassa
Ruukin aikaan, Esa Pääkkönen
Lieksan suunnan sotapäiväkirjat II, Tarja Ignatius (toim)
Elben taru -sarjaa, Timo Turunen
Caelum ja Trauma, Timo Turunen
Juukalaisen kirjoittajaryhmän omakustanne
Upea Suomen talvi, Reino Turunen
Jeesus on Hyvä Paimen, Mirja Nykänen
Operaatio paluumuutto, V.E. Juntunen
UISTINMESTARIEN SORMENJÄLKIÄ, Matti Kettunen (Karisto, 2014)
Suomessa on epäilemättä maailman vahvin perinne uistinten valmistuksessa, kun otetaan huomioon maan väkiluku. Viiden miljoonan asukkaan ja yli 300 000 rantaviivakilometrin maa on tuottanut kaksi uistinvalmistajaa, jotka tunnetaan kautta kalastavan maailman – ja vähintään sadoittain kotimaan ottivieheiden suunnittelijoita.
Kettusen uutuuskirja kuvaa niin menneen vuosisadan kuin nykyajankin uistinmestareita, heidän ajatuksiaan, taitoaan ja lähestymistapaansa kalan houkuttelemiseen. Eikä Kettunen unohda saaliita, joita uistinmestareiden taidonnäytteet voivat omistajalleen tuottaa.
MESSI JA MYSTEERI, Ninka Reittu (Otava, 2013)
Ylä-Kattilan kissaperheen keskimmäisistä keskimmäisin poikanen Messi unohtuu usein omiin ajatuksiinsa. Mummolamatkan aluksi se joutuu vahingossa eri junaan kuin muu perhe, ja kaikki näyttää menevän pahasti mönkään. Onnekseen Messi tutustuu Mysteerikissaan, joka tuntuu osaavan ja tietävän kaiken ja joka vakuuttaa, että kaikki kyllä järjestyy.
Mysteeri lupaa viedä Messin mummolaan, mutta seikkailun kautta. Ja seikkailu alkaakin saman tien: junaan tulee ihan oikeita rosvohurttia! Niiden puheista Messi saa selville, että siniturkkinen kissa on kidnapattuna Suomenlahden saaressa. Kaverukset päättävät pelastaa kissan pulasta ja tarvitsevat siihen muun muassa omahyväisen lokin ja ystävällisen hylkeen apua.
PIMEIMMÄT TUNNIT, MIKA KÄHKÖNEN (Myllylahti, 2013)
Kaikkea ei tarvitse muistaa. Jotkut asiat kannattaisi vain jättää taakseen. Salla Helmeri luulee saaneensa vihdoin elämänsä järjestykseen, kun hän alkaa saada outoja sähköposteja tuntemattomalta. Viestit ovat liian henkilökohtaisia ja uhkaavia, jotta ne voisi jättää vain huomiotta. Omituisinta on lähetysaika, joka osuu ajankohtaan jolloin Salla synnytti, erosi miehestään ja oli sairastua vakavasti. Häirikkö syyttää Sallaa jostain anteeksiantamattomasta rikoksesta. Ajatus piinaa Sallaa ja muodostuu hänelle pakkomielteeksi. Hänen on saatava selville kuka häntä syyttää ja mihin syytökset perustuvat. Eivätkö toistuvat painajaiset olekaan vain harmitonta unta? Varmistaakseen sen hänen on vielä kerran kohdattava elämänsä pimeimmät tunnit. Psykologisesti latautunut Pimeimmät tunnit on koukuttava, älyllinen ja puhdasoppinen jännitystarina ihmissuhteista sekä ihmismielen ja muistin hauraudesta. Samalla se on tiivis elämäkertaepisodi nuoresta naisesta, hänen peloistaan ja syyllisyyden tunnosta.
Joensuulainen kirjailija Mika Kähkönen tekee päivätyötään sairaalan päivystyspoliklinikalla lääkintävahtimestarina. Pitkäaikainen työskentely elämän ja kuolemankin näköalapaikalla, kolme tytärtä sekä avovaimo ovat kirjoittamisen lisäksi hänen tärkeintä pääomaansa.
Kuka osaisi kuvata pohjois-karjalaista sielunmaisemaa paremmin, kuin Turusen Heikki?
”Kellastuneissa valokuvissa juhlallisen totisena töröttävä, omituisen mustalta, hien ja lian ja savun pinttämältä näyttävä maakansa, jonka hyvää työtä suuri osa teistäkin vielä on, ei tarvinnut viihdykkeekseen valmiiksinaurettuja, -itkettyjä tai -elettyjä televisiosarjoja. Se eli itse, se kertoi itse. Julmat elinolot, työnpaljous ja hupimahdollisuuksien vähyys autottomalla hevosajan maaseudulla olivat kehittäneet sille aikain saatossa kertomisen ja kuuntelemisen tarpeen, erityisen pakottavan huvittamisen ja huvittumisen vietin, jota jokin erityisesti hämärtyvien talvi-iltojen tunnelmassa houkutteli tyydyttämään. Ehkä se vain oli väsymyksestä ja kyllästymisestä johtunutta lapsenomaista tunneherkkyyttä. Kuten äitiämme kaikki jotenkin nauratti, kun ne oli taas riidelleet, ollut kylliksi vastoinkäymisiä, unelmat mytyssä, väkivallan uhka ja sairaus ja kuolema pelotti. Pärskähteli ja kutketti joka asialle, sitten itki.”
Näin aloittaa Heikki Turusen sanapajassa parhaillaan taottavana olevan kertomuskokoelman kertojaminä, symboliseen tienvarsitaloon iltahämärissä pistäytynyt outo kulkumies, huikean tarinamaratoninsa. Lapsena kuultuihin kyläjuttuihin ja omiin kokemuksiin perustuvassa Hämärätunnin tarinoissa jopa hänen kertomatapansa lähestyy kansan puhekieltä, tuota ilon ja surun, pelkojen ja unelmien ilmaisussa yhä ylivertaista välinettä, kuten vanhoista kansanrunoista ja sananlaskuistakin nähdään. Ennen television mykistävää vaikutusta tarinankertojat taikoivat itkut ja naurut kuulijoiden omasta elämänpiiristä.
Emäntänä Olga yhdistää herkullisen ennakkoluulottomasti maalaistalon ruokaperinteitä ja modernia kasvisruokaa: ruisleipää, kotijuustoa, värikkäitä keittoja, kesäkurpitsapihvejä, soijapullia, chiliä ja papuja, itse tehtyä fetaa, jogurttijäätelöä… Niin hyvää, että hurmaa lihan ystävätkin! Ote on rento, ja ohjeet kiireiselle lapsiperheelle sopivia. Juhlien erikoisherkkujen tekemiseen menee toki hiukan enemmän aikaa. Kirjan upea valokuvakuvitus kurkistaa keittiön lisäksi muualle taloon ja tilan elämään. Purtavaa riittää useammalle lukukerralle!
Kuvateksti
Niina Miettinen on Joensuusta lähtöisin oleva, nykyisin Helsingissä asuva syksyn 2013 esikoiskirjailija. Israel-tyttö kertoo kahden sukupolven naisten ystävyydestä. Sanomalehti Karjalaisessa on julkaistu 6.8.2013 juttu, jossa Niina Miettinen kertoo: ”Joillekin kirjalijoille on hirveän tärkeää tietää jo alussa, mihin kirja loppuu. Minulle oli tärkeää, että asiat olivat avoinna. En olisi koskaan voinut kuvitella kirjoittavani tarinaa, johon liittyy uskonnollinen taso. Nyt se tuli yllättäen mukaan.”
On kesä, ja Kaisa viettää lomaansa papan ja Katariinan luona. Kun pappa vetäytyy mandoliineineen verstaalle, Kaisa ja Katariina polkevat joenrantatietä kaupunkiin, kohti tilaisuuksia, joissa kaatajat ja saarnaajat tekevät ihmeitään.
Jos ihme ei sinä iltana satu kohdalle, he jatkavat etsintää, sillä Katariina tietää, että on olemassa yksi ihme ylitse muiden: Luvattu maa, joka on kerran ravistellut hänen kaipuutaan.
Kaisasta tulee Katariinan Israel-tyttö ja heidän ystävyydestään alkaa molempien matka Jerusalemiin, sen kivisille kujille, jonne Katariina on kadottanut itsensä.
Monessa aikatasossa etenevä Israel-tyttö on upea ja kirkas romaani intohimoisista toiveista, peloista. Miettisen kerronnan taiturimaisuus on osoitus suuresta lahjakkuudesta. Kirja osuu niin suoraan myötätunnon, menetyksen ja rakkauden ytimeen, ettei voi kuin toivoa, että unelmat kantaisivat, että kunkin luvattu maa löytyisi.